Nurmikkotalkoot 12.4

         Pilvinen ja hieman harmaa päivä lähti käyntiin vihreällä tavalla 4h:n järjestämällä Nurmikkotalkoot-kurssilla. Kokoonnuimme Sokos hotelli Vantaalla lauantaina 12.4 noin puoli yhdeksältä, missä aloittelimme esittelyillä sekä pienellä ryhmätyöllä. Päivä oli työntäyteinen ja tiivis paketti täynnä asiantuntevaa opetusta. Saimme kuulla Tarja Tupamäen esitelmän Kodin Terra- konsernista, Teppo Suonpään kertovan Gardena-tuotteista erityisesti robottiruohonleikkureista, niiden käytöstä sekä asennuksesta ja Markku Urhosen opettavan GreenCare-tuotteista sekä nurmikonhoidosta. 

         Kurssiin osallistui jokaisesta Kodin Terra-paikkakunnasta, joita on tällä hetkellä 10, 1-2 nuorta, joten meitä oli yhteensä 18 nuorta. Kurssin tavoitteena oli eritoten ohjeistaa meitä tuleviin Kodin Terroissa pidettäviin Nurmikkotalkoopäiviin. Ratkaisevassa roolissa ovat robottileikkureiden myyminen sekä asennus. Yksinkertaisesti sanottuna, meitä siis koulutettiin tulevia työtehtäviä varten. Robottiopastuksen lisäksi saimme hurjasti tietoa markkinoimisesta ja myymisestä, oikeaoppisesta nurmikon leikkuusta, sammaleen poistosta, lannoitteista ja niiden käytöstä sekä nurmikon merkityksestä.

         Mitä muistoja herää nurmikosta? Vastaleikatun nurmikon raikas tuoksu, auringon paisteessa nurmikolla kölliminen, pilvien bongaaminen, sadettajan alla lapsena juokseminen, perhosien ja pörriäisten lentely, paljainjaloin nurmella tallustelu, piknikki hyvässä seurassa, sulkapallon ja jalkapallon peluu ja apilankukista itse kuivatettu tee, mm. kuuluivat meidän kurssilaisten muistoihin. Tunnistatko sinä näitä samoja tapahtumia muistojesi kirjoista? Nurmikon merkitys on suomalaisille yleisesti ottaen suuri. Sen positiivinen ja piristävä väri, elämää huokuva voima sekä pehmeä materiaali kiehtovat ihmisiä. Nurmikko on kaunis, terveellinen ja turvallinen kokonaisuus pihoillamme! Sen oikeahoito ja hyvinvointi eivät aina välttämättä ole itsestään selvyys, mutta tämän koulutuksen myötä lähes 20 nuorta eri puolilta Suomea osaa avustaa näissä arjen haasteissa! J

         Haastattelin muutamaa osallistujaa päivämme sisällöstä ja muusta aiheeseen liittyvästä.

Lempäälän 4h-yhdistyksestä Silja ja Hilja Markkola päätyivät koulutukseen puutarhatöiden kiinnostavuuden ja mielenkiinnon pohjalta. Odotuksia päivälle oli ehdottomasti uuden oppiminen ja uusiin laitteisiin tutustuminen. ”Asiaa ja opittavaa on paljon, joten päivästä on tulossa hyvä!”, kommentoi Silja. Parasta päivässä on heidän mielestään ollut asiantunteva opetus ja reipas ote aiheeseen. He mainitsevat myös, että laitteiden käsittelyn suhteen on tullut paljon itsevarmuutta ja, että on mukavaa huomata muidenkin nuorten tykkäävän tällaisesta työstä. 

            Porilaiselle Aatulle kurssia oli suositeltu ja kehuttu ainutlaatuisena mahdollisuutena, joka sai hänet sekä hänen kaverinsa Amanda lähtemään mukaan päiväämme. Amandan odotukset robottiruohonleikkureiden- sekä nurmikonhoidon opetuksesta toteutuivat täysin. Opillisen annin lisäksi he odottivat uusia kavereita, mielenkiintoista ja kahvintäyteistä päivää. Parasta päivästä oli Amandan mielestä itse kokonaisuus! Tulevaisuutta ajatellen hän on iloinen siitä, että tietomäärä on kasvanut sekä töitä on luvassa jonkin verran. ”Nyt voin saada vihreän nurmikon!”, naurahtaa Aatu, kysellessäni hänen tulevaisuudennäkymistä.

            Haastattelemani nuoret olivat yhtä mieltä siitä, että kurssi oli hyödyllinen ja sille kannattaa osallistua. He arvostelivat päivämme kouluarvosanoissa 9-10 luokkaa, eli päivä meni putkeen! JES!

                      Kokonaisuudessaan päivä oli ainutlaatuinen niin minulle, kurssitovereilleni kuin 4H-järjestöllemme! Ennen päivän alkua Markku Urhonen mainitseekin, että ”Tämä on uuden ajan alku!”. On hyvä muistaa, että puutarha-ala ei ole pelkästään harrastustoimintaa vaan se on myös monipuolinen työnantaja, muistuttaa Tarja Tupamäki aamun esityksessään. Puutarha-ala on yhteisöllistä, psyykkistä ja fyysistä hyvinvointia kohentavaa, terveellistä ja elämyksellistä!
Tulevaisuuteen voi vaikuttaa rakentamalla se itse! Katsotaan saanko minäkin kotipihani nurmikentän vielä vihertämään ;)
Iloista ja lämmintä kevään jatkoa kaikille! 
terv. kerhovastaava Suski

Stipendienjakotilaisuus - unohtumaton päivä

Perjantaina 4.4. jaettiin 4H:n valtakunnalliset stipendit valtioneuvoston juhlahuoneistossa Helsingissä. Stipendit luovutti maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen 4H-säätiön hallituksen puheenjohtajan Ensio Hytösen kanssa. Meistä nutokulaisista jopa kolme sai stipendin, tässä kokemuksia ja kuvia tilaisuudesta!

Kuva: Peter Kavonius

Kuva: Peter Kavonius

"Stipendienjakotilaisuus oli kyllä mahtava lopetus kahdelle huikealle päivälle. Koko tapaaminen oli ihan huippu kokemus mukaanlukien ruokailut ja teatterit. Ei voi olla muuta kuin kiitollinen siitä, että saa olla mukana tällaisessa asiassa kuin 4H. Lukuisista asioista joita 4H:n kautta olen voinut kokea en voi olla kuin kiitollinen. Olen myös todella iloinen siitä, että nuorten aktiivisuutta palkitaan ja kannustetaan tällaisilla tunnustuksilla. Pienet ja suuret "porkkanat" tsemppaavat jatkamaan ja lisäävät varmasti aktiivisuutta myös tulevaisuudessa. Tuntuu niin hyvältä kun omaa työtä arvostetaan!"

-Anni

Kuva: Peter Kavonius

"Stipendien jako oli mahtava kokemus. Näitä hetkiä voi kokea elämässään varmasti vain muutamia kertoja. Kullan kimallus ja kristallin säihke, millään ei olisi malttanut lähteä Valtioneuvoston juhlahuoneistosta kotimatkalle, vaikkakin kotiin oli mukava palata.

On hienoa, kuinka järjestömme arvostaa nuoria palkiten heitä 4H-Säätiön stipendein. Loppuviikko kaikkine teatteriesityksineen, ruokailuineen huipennettuna stipendienjakotilaisuudella arvovaltaisessa seurassa on unohtumaton etappi elämässä, joka kannustaa jatkamaan 4H-työn tekemistä myös tulevaisuudessa. Kiitos mukavista ja ikimuistoisista muistoista ja tuttavuuksista."

-Simo

Kuva: Peter Kavonius

"Stipenditilaisuus oli ikimuistoinen ja valtioneuvoston juhlahuoneisto upea paikka. Oli hienoa juhlistaa omaa ja muiden stipendiaattien 4H-taivalta näin juhlavissa puitteissa. Mukava oli myös tavata muita stipendiaatteja ja kuulla heidän tarinoitaan. Oman jännityksensä tilaisuuteen toi puheen pitäminen, mutta sekin meni hyvin fiiliksin! Puheen voi lukea tämän bloggauksen loppuosasta, siinä vielä lisää omia mietteitäni."

-Eeva-Maija

Anni, Simo & Eevis. Kuva: Peter Kavonius

Arvoisa herra ministeri, hyvä 4H-säätiö, hyvät stipendiaattitoverit sekä muut kutsuvieraat.

On ollut tosi hienoa kokoontua tämän vuoden stipendiaattien kesken ja huomata miten erilaiset polut ovat johdattaneet meidät nyt tänne. Meitä on tullut eri puolilta Suomea ja kaikilla on oma tarinansa kerrottavanaan, mutta 4H on kuitenkin se mikä meitä yhdistää.

Kuva: Peter Kavonius

Kun sain kuulla että olin saanut stipendin, ensimmäinen reaktio oli että mistä hyvästä sen sain. Mitä minä olen tehnyt että olen saanut tällaisen huomionosoituksen ja vielä pyynnön tulla pitämään puhetta tänne tilaisuuteen. No, aloin sitten miettimään mitä asioita olen 4H:n puitteissa tehnyt. Vietin lapsuuteni pienessä Särkisalon kylässä Konnevedellä, Keski-Suomessa. 4H-kerho oli oikeastaan ainoa harrastustoiminta mitä omalla kylällä järjestettiin, joten siellä tuli käytyä aktiivisesti. Tein myös alakouluikäisenä innokkaasti TOP eli tekemällä oppii parhaiten –tehtäviä. 4H:lla oli siis merkittävä rooli omassa elämässäni jo silloin.

Ehkä kaikista isoin ja eniten omaan ja muidenkin elämään vaikuttanut juttu oli se, kun pidin viime ja sitä edellisenä kesänä lettukahvilaa Konneveden torilla. Minulla oli siis 4H-yritys ja muurinpohjalettujen paistelun lisäksi tein ompelutöitä tilauksesta. Sain työllistettyä itseni kahdeksi kesäksi ja pääsin kokeilemaan yrittäjyyttä. Omat haasteensa siinä oli, kun piti itse hoitaa kaikki: raha-asiat, ainesten hankkiminen, tavaroiden kuljettaminen jne, mutta oli se myös tosi mukavaa kun sai esimerkiksi olla ulkona ja rupatella ihmisten kanssa. Lisäksi oli hienoa tarjota palveluita ihmisille pienellä paikkakunnalla, jossa tarjontaa ei paljoa ole. Monelle lettuhetki oli myös sosiaalinen kokemus, ihmisiä ei yleensä haitannut istuiko vastapäätä tuttu vai tuntematon, juttu luisti siitä huolimatta. Itse asiassa ehkä tärkein asia mitä lettukahvila toi asiakkailleen ei ollut pakosti ne letut vaan yhteisöllisyys.

Tosiaan näitä kun mietiskelin, niin tajusin että voin olla ylpeä saavutuksistani ja saamastani stipendistä. Ja niin voidaan olla ihan me kaikki stipendiaatit. Pitää muistaa että 4H on se joka on mahdollistanut tämän kaiken ja siitä olen erittäin kiitollinen. Olen myös iloinen, että vaikka 4H-yritystoimintani on tältä erää ohi, olen saanut kunnian olla 4H:n nuorisotoimikunnan jäsen tänä vuonna ja toimia yritysvastaavana. On hienoa miten monipuolinen järjestö 4H on, kun on aika jättää joku asia taakseen, niin aina löytyy uusi polku jota kulkea. Siispä kiitos 4H-liitto ja -säätiö mahdollisuuksista joita tarjoatte ja suurkiitos myös stipendistä. Kiitollisia ollaan varmasti me kaikki stipendiaatit, ja muistetaan olla myös ylpeitä omista saavutuksistamme. Sillä asenteella on hyvä jatkaa tästäkin eteenpäin, sopivasti nöyränä mutta luottavaisena omaan tekemiseen. 

Kuva: Peter Kavonius

Nuorisotoimikunnan toinen tapaaminen

Nutokun toinen tapaaminen aloitettiin 4H-liiton toimistolla 2. huhtikuuta.
Vihdoinkin päästiin koko porukalla tapaamaan, sillä Simohan ei ensimmäiseen tapaamiseen päässyt. Esittelyjen jälkeen pidettiin kokousta ja suunniteltiin tulevaa. Kokouksessa tutustuttiin myös vähän blogin, facebook-sivujen ja sähköpostin käyttöä. Muussa tapauksessa tämäkin blogikirjoitus ois tältä "tekniikan ihmelapselta" jäänyt tekemättä ;)

Iltapäivällä kokouksen jälkeen seikkailtiin ratikalla Scandic hotelli Simonkenttään. Turistitunnelma valtasi ratikan Suskin luetellessa paikkoja - välillä ehkä hieman kovaan ääneen.

Illalla suunnistettiin vielä syömään. Pitsan voimalla saatiinkin paljon asioita hoidettua ;) 

Oikeastaan koko ilta menikin vielä nutokun asioita ja tuleivaisuutta miettien. Suunniteltiin myös tulevia tapahtumia, joista tulee tietoa vähän myöhemmin lisää :)

Tässä meidän hienoja suunnitelmia!

Tärähtänyt tunnelma välittyy kuvastakin! Kello n. 22:30 ja kokoustelua takana melkein kellonkierros.

Suski ja Miro päästetäänkin jo tänään kotiin, mutta minä, Eevis ja Simo jäädään vielä  muiden nuorten (ja nuortenmielisten) kanssa Helsinkiin juhlistamaan valtakunnallisia stipendejä.

  Aurinkoista kevättä toivotellen Anni, Eevis ja Suski sekä tietenkin meijän poijat :)